Tänään tulos YTHS:ltä. Olen raskaana. Näin arvelinkin. Kun kävin apteekista viime viikolla ostamassa testin, näin samalla kertaa kuin enteenä kadulla kaksi samanlaista afrikkalaissuomalaista lasta. Samannäköisiä kuin mitä itsekin synnytän. Lapsen alkuunsaattamisella on tarina. Lapselle tahdon onnellisen kodin. Vähän epäilyttää se, miten asenteellinen maa Suomi on. Odotettu aika on n. elokuun alussa, samoihin aikoihin kuin äitini on syntynyt. Ja itse olen 35 - vuotias, suomalainen yliopistossa kouluttautuva nainen.

Käytännön asioiden järjestely on nyt vähän periaatteessa hankalaa. Mutta saman tein voisin kai ajatella, että tämä on VASTA se ensimmäinen lapsi ja haluan synnyttää vielä TOISENKIN lapsen. Ettei se yhteen jää. Sillä tavalla on kai helpompi ajatella, kuin pohtia mahdollisuutta, että olisi jäänyt lapsettomaksi. Sinkkuvanhukseksi. Tein päätöksen, että en ota kantaa, jos puhutaan ihmisten ihonväristä, sillä omasta lapsestani ei tule valkoista vaan suklaanruskea Baby.

Periaatteessa minulla pitäisi olla ura ja perhe ja auto pihalla ja omakotitalo, mutta nyt on aloitusvaiheessa oleva gradu ja vähän erilainen perhe. Periaatteessa kaiken pitäisi olla toisin kuin nyt, mutta siis yleisten sääntöjen mukaan ja kuka ne meille luo? Vapaa ja individualistinen yhteiskunta eli täysi vapaus tehdä mitä tahtoo. Outoa vain, että täytyy olla raskaana, jos tahtoo lapsen. Tulee vähän sellainen uskonnollinen, herkkä tunne, että elämässä on nyt kysy paljon enemmästä ajasta kuin yhdestä tai kahdesta päivästä.